Tuo voisi olla jonkin pankin tms. logo: jämpti, yksinkertainen ja selkeä muoto. Ilmeisesti se sitten on minun kuvani tavoitellun muodottomuuden vastakohta. 🙂
Joo, loppujen lopuksi liiankin jämpti… En ole tällä hetkellä ollenkaan tyytyväinen kuvaani, mutta tulipa tehtyä. Sinun kuvassasi puolestaan on tunnelmaa, se on ajateltu kokonaisuus.
Ekaksi tuli mielen wanha Pohjolan liikemerkki, ainakin osa siitä, tuon muodon perusteella.
Hyvin olet saanut muodot kasaan ja ehyeksi.
Logolla ja liikemerkillä on wanhanaikainen ero, ehkä tiedätkin.
– Logo on sana, persoonallisella tyylillä kirjoitettu teksti, vaikka kuin muokattu.
Paras esimerkki minusta Suomessa logoista on Fazer.
Hyvin käyvät liikemerkistä nämä nykyiset firmojen satiaiset joihin merkin suunnittelija on antanut kaupantekijäisenä 100 sivun käyttöohjeen (takuun) sekä 50 sivun selvityksen siitä mitä se kuvaa.
En ajatellut mitään kuvaa tehdessäni, mutta oikeassa olet, Pohjolan merkki tulee mieleen, se jossa muutamasta kuviosta muodostui P. Logon ja liikemerkin ero on tuttu, vaikka monelle ei tunnu olevan. Fazerin logo on kaunis ja hyvällä maulla tehty, totta.
Totta, olette ihan oikeassa. (Voi minua! Vaikka olen puolta vuotta vaille valmis äidinkielenopettaja, en tullut tuota heti ajatelleeksi. 😉 Nykyisin on tosin yleistä, että arkikielessä logolla tarkoitetaan myös muuta kuin tekstiä sisältävää graafista tunnuskuviota. Se ei tietenkään tarkoita, etteivätkö tekstilogo ja liikemerkki olisi kaksi eri asiaa. Toisaalta, eikös tuossa kuvassa ihan selvästi lue alhaalta ylöspäin luettuna ”iss.”? 😉
Ja ennen kuin joku korjaa äikänmaikan sulkuvirheen, sanottakoon, että tuossa tekstissäni oli myös sulku kiinni, mutta se mokoma muuttui hymiöksi. Olisi siis tarvittu kaksi peräkkäistä sulkua. Pakko oli tämäkin mainita, kun nyt kerran pääsin vauhtiin. 🙂
Jan Guillou, Arnin perintö (kesken)
Isaac Bashevis Singer, Lublinin taikuri
Doris Lessing, Kultainen muistikirja
Georges Simenon, Maigret kanavasululla
J. Pekka Mäkelä, Alshain
Juha Itkonen, Kohti
Väinö Linna, Tuntematon sotilas
Kjell Westö, Lang
Kazuo Ishiguro, Ole luonani aina
Jan Guillou, Temppeliherra
Tietokirjat, kymmenen tuoreinta
Predrag Matvejevic, Välimeren breviaario
Suuret puheet, jotka muuttivat maailmaa
Chakravarthi Ram-Prasad, Intia – monen kulttuurin koti
Garri Kasparov, Kuinka elämä jäljittelee shakkia
Tom Standage, Kuusi lasillista historiaa
Jan Gympel, Arkkitehtuurin historia antiikista nykypäivään
Hannu Juusola, Israelin historia
Toivo U. Raun, Viron historia
Juhana Torkki, Puhevalta - Kuinka kuulijat vakuutetaan
Herman Lindqvist, Napoleon
Tuo voisi olla jonkin pankin tms. logo: jämpti, yksinkertainen ja selkeä muoto. Ilmeisesti se sitten on minun kuvani tavoitellun muodottomuuden vastakohta. 🙂
Joo, loppujen lopuksi liiankin jämpti… En ole tällä hetkellä ollenkaan tyytyväinen kuvaani, mutta tulipa tehtyä. Sinun kuvassasi puolestaan on tunnelmaa, se on ajateltu kokonaisuus.
Hyvä muoto, jotenkin tutunoloinen. Suomalainen, sinivalkoinen.
Ekaksi tuli mielen wanha Pohjolan liikemerkki, ainakin osa siitä, tuon muodon perusteella.
Hyvin olet saanut muodot kasaan ja ehyeksi.
Logolla ja liikemerkillä on wanhanaikainen ero, ehkä tiedätkin.
– Logo on sana, persoonallisella tyylillä kirjoitettu teksti, vaikka kuin muokattu.
Paras esimerkki minusta Suomessa logoista on Fazer.
Hyvin käyvät liikemerkistä nämä nykyiset firmojen satiaiset joihin merkin suunnittelija on antanut kaupantekijäisenä 100 sivun käyttöohjeen (takuun) sekä 50 sivun selvityksen siitä mitä se kuvaa.
En ajatellut mitään kuvaa tehdessäni, mutta oikeassa olet, Pohjolan merkki tulee mieleen, se jossa muutamasta kuviosta muodostui P. Logon ja liikemerkin ero on tuttu, vaikka monelle ei tunnu olevan. Fazerin logo on kaunis ja hyvällä maulla tehty, totta.
Totta, olette ihan oikeassa. (Voi minua! Vaikka olen puolta vuotta vaille valmis äidinkielenopettaja, en tullut tuota heti ajatelleeksi. 😉 Nykyisin on tosin yleistä, että arkikielessä logolla tarkoitetaan myös muuta kuin tekstiä sisältävää graafista tunnuskuviota. Se ei tietenkään tarkoita, etteivätkö tekstilogo ja liikemerkki olisi kaksi eri asiaa. Toisaalta, eikös tuossa kuvassa ihan selvästi lue alhaalta ylöspäin luettuna ”iss.”? 😉
Ja ennen kuin joku korjaa äikänmaikan sulkuvirheen, sanottakoon, että tuossa tekstissäni oli myös sulku kiinni, mutta se mokoma muuttui hymiöksi. Olisi siis tarvittu kaksi peräkkäistä sulkua. Pakko oli tämäkin mainita, kun nyt kerran pääsin vauhtiin. 🙂
Jännää, kuinka kuvista löytyy sellaisia merkityksiä mitä ei itse huomannut, kuten tuo ”iss.” – I:n piste ei tosin ole ihan paikallaan…
Heti kävi itselläkin liikemerkki mielessä. Hetken katselun jälkeen se esitti vaikka mitä. Pieni on kaunista ja vastaa haasteeseen.