Archive for the ‘Matkat’ Category

Mona Lisa

Jokunen päivä sitten mainitsin kohtaamiseni kuuluisan Mona Lisan kanssa. Da Vinci -koodi -elokuvan ollessa ajankohtainen puheenaihe voisin vaikka kertoa tuosta kokemuksesta. Se toimii samalla esimerkkinä siitä, miten erilaiset ihmiset keskittyvät samassa tilanteessa aivan eri asioihin.Maaliskuussa 2002 olin Pariisissa. Suunnilleen ensimmäiseksi lähdin Louvren museoon. Oli aurinkoinen aamupäivä ja lasipyramidille (museon sisäänkäynti) oli pitkä jono. Pyörätuolin käyttäjä pääsee siellä kuitenkin ohi jonon sisään. Maanalainen aula oli täynnä ihmisiä. Opasteet olivat onneksi erittäin selkeät.

Ensimmäisellä käynnillä kiertelin antiikin ja muinaisen egyptin esineistöä esittelevillä osastoilla. Noissa näyttelysaleissa oli mukavasti tilaa liikkua. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen päästessäni takaisin ulkoilmaan. Niin runsas kulttuurin tarjonta rasittaa.

Oli Louvressa käytävä toisenkin kerran, kun lähellä olin. Maalaustaiteen osastoilla oli aivan toisella tavalla yleisöä kuin muualla. Muistan pitkät salit, jotka oli jaettu köysillä kahteen osaan, meno- ja paluuliikenteelle omansa. Muistan ohittaneeni Delacroix’n kuuluisan maalauksen ”Vapaus johtaa kansaa”.

Lähestyttäessä salia, jossa Mona Lisa on esillä, kasvoi väkimäärä aivan huikeaksi. Ei siinä auttanut kuin yrittää parhaansa mukaan soljua kiinalais-japanilaisen virran mukana eteenpäin. Jostakin syystä turistit halusivat valokuvata tuon melko pienikokoisen maalauksen (ilman salamavaloa kaiketi, en muista). Vuoron perään jokainen kääntyi vasemmalle, kurkotti kätensä ylös, otta kuvan, kääntyi taas vasemmalle ja jatkoi matkaa. Väentungos oli niin hirveä, että yhtään ylimääräistä tilaa ei jäänyt. Muistan, kuinka yritin tähystellä maalausta (ehdin ajatella vain: noinko pieni se onkin, onpahan nyt nähty, jatketaan matkaa) samalla kun aasialaisen matkailijen vartalo työnsi oikeaa kättäni kohti sähköpyörätuolin ohjaussauvaa niin, että en olisi edes voinut pysähtyä, vaikka olisin halunnutkin – eikä se toki olisi mahdollista ollut muutenkaan siinä tungoksessa.

Tämä tapahtui siis kauan ennen kuin Da Vinci -koodista oli tullut nykyisenlainen ilmiö. Liu’uin virran mukana salista pois ja jotakin rauhallisempaa reittiä ulos rakennuksesta. Väentungos aiheuttaa minulle helposti ahdistavan olon ja on pelkästtään mukavaa päästä ulos. Ihmisiä en pelkää, mutta liika on liikaa. Kaipaan tilaa hengittää.

Joki virtaa

Uutiset Keski-Euroopan tulvista vievät ajatukset Tonavan varrelle Unkariin ja Budapestiin. Tuo kahden puolen jokea levittäytynyt suurkaupunki on alueen kaupungeista ainoa, jossa olen itse käynyt.Luulen että voisin asua vain sellaisessa kaupungissa, joka sijaitsee veden äärellä. Lappeenranta on järvikaupunki. Helsingissä, Tukholmassa tai Tallinnassa on mukava pistäytyä. Jokikaupungeista olen käynyt vain Budapestissa ja Pariisissa. On vain jotenkin hienoa, kun joki virtaa läpi kaupungin. Old Man River, he just keeps rolling along..

Osallistuin elokuussa 1998 Euroopan Neuvoston nuorisokeskuksessa Budapestissa järjestettyyn seminaariin. Suomesta meitä oli siellä toistakymmentä osallistujaa. Nuorisokeskus sijaitsee Budan puolella kukkulan harjalla. Iltaisin sieltä oli komea näköala joen yli Pestin puolelle. Silloin oli käynnissä yleisurheilun MM-kisat, ja stadionin valot erottuivat valomerestä selvästi. MM-kisoissakin piti käväistä katsomassa, kuinka suomalaiset heittivät keihästä, vaikka pääsylippua ei ollutkaan.. Pyörätuolikatsomo todettiin toimivaksi.

Matkat kaupungissa teimme paikallisella invataksilla. Kyseessä oli pienoisbussi, jonka takaovesta pääsi ajamaan tuolilla sisään melko kapean ja heppoisen oloisia kiskoja myöten. En enää muista, kuin pyörätuolit sidottiin kiinni. Kaikki sujui onneksi hyvin.

Matkustaminen Budapestiin pyörätuolin kanssa oli siihen aikaan ehkä erikoisempaa kuin nykyään. Lentomatkoihin liittyy sähköpyörätuolien kohdalla aina tietty jännitysmomentti – toimiiko tekniikka kun tuoli puretaan koneesta? Akkujen on ensinnäkin oltava ns. hyytelöakkuja, jotta ne saa kuljettaa lentokoneessa. Toiseksi akkujen kaapelit on irrotettava matkan ajaksi. Aina on mahdollista, että jotain hajoaa. Useimmiten toki kaikki toimii, niin nytkin.

Suomalaisin silmin Budapest on kaunis keskieurooppalainen kaupunki. Minun silmilläni katsottuna se on viehättävän vanhanaikainen sivistyskaupunki. Budapestissa tapaamani serbialainen sanoi sen tuovan vastenmielisellä tavalla mieleen Habsburgien imperiumin. Hänen kotimaansa näkökulmasta kyseinen valtakunta kai näytti erilaiselta.

7. – 8.4.2006 olen Espoossa järjestötoiminnan merkeissä, enkä tiedä ehdinkö mitään kirjoittamaan. Nokia Communicator kulkee mukana, joten teknisesti sille ei pitäisi olla esteitä.

The Netherlands

Kesällä 1992 olin ensimmäisen kerran ”yksin” ulkomailla, kun osallistuin nuorten leirille Alankomaissa. Olihan meitä kyllä nelihenkinen seurue kaikkiaan samalla lennolla, mutta yksikään matkatovereista ei ollut minulle sukua. Tämän hetken näkökulmasta melko avuttomalle 17-vuotiaalle matka oli suuri kokemus – ja ensimmäinen kosketus kansainväliseen järjestötoimintaan.Paljon myöhemmin olen vähän kuullut, ettei tuollaisia lihastautia sairastavien nuorten leirejä enää oikein kukaan jaksa järjestää. European Alliance of Neuromuscular Disorders Associations toimii yhä, mutta painopiste on jossain määrin siirtynyt itäisen Keski-Euroopan maiden organisaatioiden tukemiseen. Kyseisissä maissa on paljon tehtävää ja siksi myös helppo saavuttaa tuloksia. Ollaan siis vaiheessa, joka esimerkiksi Suomessa on ohitettu aikaa sitten.

Alankomaiden leirillä oli tapasin ihmisiä Sloveniasta, Kroatiasta, silloisesta Jugoslaviasta. Samoin kohtasin Välimeren maista tulleita. Apuvälineiden taso oli vaihteleva. Eri Euroopan maat olivat melko tasaisesti edustettuina, sen muistan, ja tunnelma oli hyvä. Meitä kierrätettiin ympäriinsä – kävimme eläintarhassa, ulkoilmamuseossa, posti- ja telemuseossa, jopa Fokkerin lentokonetehtaassa.

Toivon, että minulla olisi valokuva itsestäni lentokoneen rungon vieressä, mutta sellaista en ole albumistani löytänyt. Se olisi näyttänyt hyvältä tässä. Olin kyllä hirvittävän nuori ja kokematon silloin. Muistan, miten oudolta tuntui nähdä itseäni pari vuotta vanhempien vetävän olutta ja tupakkaa.. Opinpahan jotain. En ole kovin monesta leirillä olleesta jälkeenpäin kuullut. Hollantilaiset ainakin ovat olleet aktiivisia sähköpyörätuolisallibandyn kehittämisessä. Juuri tuolla leirillä kyseiseen lajin itsekin tutusutin.

Matka Neuvostoliittoon

Olen kerran käynyt Neuvostoliitossa, tarkemmin sanottuna Neuvosto-Virossa. Sellainen maa on siis oikeasti ollut olemassa. Kesällä 1987 kävin Tallinnassa pienen yksityisseurueen kanssa. Olin 12-vuotias, enkä oikein muista miksi yleensä jouduin matkalle mukaan. Erikoinen matka, jonka muistikuvia kertaan tässä lyhyesti.Suomenlahden ylitimme perinteikkäällä Georg Ots -aluksella. Muistan, että laiva keinui jonkin verran. Perillä Tallinnassa tullimies tarkasti matkatavarat huolellisesti. Olin aikaisemmin matkaillut vain Pohjoismaissa, ja siksi tämä kai jäi niin elävästi mieleeni. Majoituimme hotelli Olümpia-hotelliin, jonka muistan kohtalaisen asiallisena mutta ei kovin viihtyisänä laitoksena. Ulko-ovelta johti melko pitkät portaat katutasolle.

Tutustuimme matkalla kahteen tallinnalaisperheeseen. Muistan matkan mustalla Volga-merkkisellä taksilla jonnekin kaupungin laitamille. Mustien taksien lisäksi kaupungissa liikkui vaaleanharmaita Lada-merkkisiä takseja. Herra R asui perheineen keltaisessa puutalossa. Sivistyneenä henkilönä hän osasi lähestyä ihmisiä juuri kullekin sopivalla tavalla. Minua hän nimitti ”nuoreksi herraksi” ja halusi lahjoittaa minulle kaksi virolaista rock-levyä. Oli hämmentävää ajatella, että Neuvostoliitossa soitettiin rokkia, mutta en tainnut niitä levyjä monta kertaa kuunnella).

Toisena päivänä herra H haki meidät hotellista mustalla 30-luvun henkilöautolla, jonka oli ilmeisesti itse kunnostanut. Hän ajelutti meitä ympäri kaupunkia, jonka muistan harmaana ja ikävänä, jollainen se nyky-Tallinnaan verrattuna olikin.

Kovin paljon muuta en tuolta matkalta muistakaan. Välillä joku matkailija puhui hiljaa siitä, missä saisi vaihdettua rahaa edullisella kurssilla, tai mitä toisinajattelijoille kenties saattoi maassa tapahtua. Tuli tunne, että olin toisessa maailmassa, josta minulle ei ollut kaikkea kerrottu. Vatsatautia en sentään saanut.