Archive for the ‘Kirjallisuus’ Category

Lublinin taikuri

Luin Isaac B. Singerin Lublinin taikurin.

Ensin ajattelin, että viehättävä kertomus Puolan juutalaisista jo (monelta) lähes unohtuneella 1800-luvulla. Sitten tuntui, että kyse on ihmisestä, seikkailijasta, joka ajaa itsensä mahdottomaan tilanteeseen, josta ei enää ole kunniallista ulospääsyä. Näin onkin, mutta yllätyksekseni hän löytääkin aika poikkeuksellisen ulospääsyn.

Tarinasta ilmenee myös vanhojen ja uudempien aikojen vaihtuminen, vanhan ja uudemman viisauden ristiriita. Varsovassa puretaan puisia jalkakäytäviä, pyöreitä mukulakiviä vaihdetaan nelikulmaisiin nupukiviin. Sivukujilla löyhkää lanta, mutta taikuri haaveilee rahakkaista näytöksistä Pariisissa ja New Yorkissa.

Kirjan nimi viittaa vanhaan viisauteen: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, ei taikurikaan kotona Lublinissa.

Hyvä kirja. Kiitokset Kemppiselle suomennoksesta…

Waltaria ja muuta

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Mika Waltarin syntymästä. Oma Waltarin lukemiseni alkoi siitä, että aloitin Sinuhen ja jätin kesken. Sitten löysin kirjan nimeltä Nuori Johannes, ja se imaisi. Kun tajusin, että se on vain hylätty luonnos Johannes Angelosta varten, piti lukea sekin. Suurista romaaneista puuttuu enää Mikael Karvajalka ja Valtakunnan salaisuus.

Ja tuli se Sinuhekin luetuksi. Palkitsee se lukijansa lopulta. Waltarin ei-historiallinen tuotanto ei jotenkin innosta. Helsinki-trilogian Isästä poikaan olen lukenut, samoin nuoruuden teoksen Suuri illusioni ja joitain pienoisromaaneja.

Nyt tulee mieleen, että Waltarin kirjat ovat kuin tv-sarja Rooma. Joka ei kestä katsoa yhtään ihmisen säälimättömyyttä tai julmuutta, sen ei kannata vaivautua, mutta jos jaksaa, niin lopulta katsoja/lukija palkitaan. Waltari vain ei leikittele kerronnallisilla konsteilla kuten sarjojen käsikirjoittajat.

* * *

Sain luetuksi Doris Lessingin Kultaisen muistikirjan. Vaikea kirja, ja ehdottomasti liian pitkä, mutta kannatti lukea. En tosin tiedä, mitä tästä miehen ja naisen suhteiden myllerryksestä ajattelisi.

* * *

Kuva näytteeksi siitä, että omatkin ajatukseni etenevät.

Kohti

Olen lukenut Juha Itkosen kirjan Kohti. Hajonneen perheen ministeri-isä, salkunhoitajapoika ja maailmanparantajatytär koettavat löytää toisensa uudelleen Thaimaan tsunaminjälkeisiltä rannoilta.

Ensituntuma tekstiin oli, että ihan hyvä. Alatyyliä huomattavasti vähemmän kuin Jari Tervolla, mutta kerronta on hiukan raivokkaampaa kuin Kjell Westöllä.

Jään miettimään, ketä suomalaista poliitikkoa päähenkilö Ansas eniten muistuttaa. Ehdokkaita olisi, mutta jääkööt tässä käsittelemättä. Entä pääministeri, ”Mauri”, jonka viestit alkavat ”Sanon tämän ystävänä” mutta tarkoittavat muuta?

Loppua kohti mentäessä mieleen hiipii kiusallinen tunne, joka lopulta saa nimen: Kotikatu. Henkilöt ovat jotenkin niin kovin rikkinäisiä ja kuitenkin niin tavallisia, käyttäytymisensä niin ennalta-arvattavaa. Loppu ei sentään ole mikään kaiken tasoittava sovinto, mistä kirjoittajaa kiitän.

Viimeisen yllätyksen kirjailija säästää viimeiselle sivulle. Jää sellainen olo, että höh. Mutta lukekaa itse…

Ihan hyvä kirja.

Lukulista 2008

Päivitetäänpäs tämä luettavien kirjojen lista vaihteeksi.

Tällä hetkellä luen vähän höperösti kolmea kirjaa yhtä aikaa. Ne ovat:

Väinö Linna, Tuntematon sotilas
Juha Itkonen, Kohti
Doris Lessing, Kultainen muistikirja

Linnasta noin kaksi kolmannesta luettu, Lessingistä pari sivua.

Lukemista odottavat:

Jan Guillou, Tie Jerusalemiin, Arnin perintö (keskimmäinen osa Temppeliherra luettu jo)
Georges Simenon, Maigret kanavasillalla
Isaac Bashevis Singer, Lublinin taikuri
Isaac Bashevis Singer, Shosha

Singerit joutuivat listalle vähän sattumalta. Joku oli jättänyt erääseen kokoushuoneeseen kasan kirjoja kera toivotuksen ”ota ilmaiseksi luettavaa”, ja nämä lähtivät mukaani…