Archive for the ‘Ajatelmat’ Category

Hitaammin

Lehdessä tulevaisuustutkijat miettivät puolivakavissaan alkaneen vuoden kehityspiirteitä.

Leppoistelu eli Slow life -filosofia oli yksi jutusssa mainituista ilmiöistä. Asiaan perehtymättä käsitän, että tavoitellaan kiireetöntä elämää itselle tärkeiden asioiden parissa. Kävellään töihin, pidetään kahvitaukoja, ollaan enemmän perheen kanssa – ja silti voidaan saada yhtä paljon aikaan.

Tuollaineni hitaan kasvun malli saattaa toimia myös taloudessa, varsinkin vaikeina aikoina. Olen oppinut, että kärsivällisesti ja pitkäjänteisesti toimimalla voi löytää uusia toimintatapoja ja ratkaisuja. Hosumalla ei tule hyvä.

Mietelmiä uudelle vuodelle

Vuodenvaihde lähestyy.

Istun huoneessa, josta en juuri nyt oikein pääse ulos. Ympärillä kuohuu koko maailma.

Mietin, voisinko kenties löytää elämässäni jonkin uuden vaihteen. Ainakin suhteessani maailmaan on tapahtunut muutos. Siitä on ollut jollain tavalla avoimempi.

Pystyisinkö taas tekemään kuvia, jotka olisivat samalla kertaa kauniita ja ilmaisevia.

Kuihtuvia kyliä

Tv:ssä ruotsink Karjala-dokumentti. v 2005, uutta vain ruotsin kieli ja tieto ihmsistä, jotka ovat hankkineet kesämökin luovutetusta karjalasta. Mökki oma, maa vuokralla.

Ohjelma ei ollut uusi, mutta ihmettelen silti, miten pitkään tällaisia kuihtuvien kylien esittelyohjelmia vielä jaksetaan tehdä. Karjalan palauttamista odottavien lievälle toiveajattelulle tekisi mieleni hymähtää, mutta kun olen kiltti ihminen, en sitä näin julkisesti tee.

On kai tarkoitus osoittaa, että venäläiset antavat Karjalan rappeutua, kunnes myyvät sen meille.

Ajatukseni luovutetuista alueista ovat enmmäkseen kulkeneet siten, että tapahtunut kauheus on osa Suomen historiaa, jota ei voi kelata taaksepäin, vaikka kuinka haluaisi.

Palautushaaveiden sijaan kannatan mahdollisuuksien politiikkaa ja hiljaista integraatiota, siis sitä, että kaikenlaisin pienin keinoin tarttuisimme avoinnan oleviin mahdollisuusiin, jotka ovat suuret. Ajatelkaa vaikka Viipurin matkailua. Ei se ole vain benaa, viinaa ja halpoja vaatteita. Ainakaan kauan.

Nykypäivä ja menneisyys

Kirjoitin eilen jotain Intiasta, maasta jota en ole koskaan nähnyt ja josta en siis mitään tiedä. Tv:ssä pyöri dokumenttisarja Intian tarina, ihan hyvä vaikka paljonhan siinä oli tuttua, monta kertaa kuultua. Yksi asia kuitenkin: Intian mogulit yrittivät luoda hindulais-islamilaisen sekakulttuurin ja hetkellisesti jopa onnistuivat. Maan myöhempi historia on surullisempi.

Voi kysyä, olisiko vaikka Intian nykypäivä olla toisenlainen, jos jokin menneisyyden yksityiskohta olisi mennyt hiukankaan toisin. Tai minkä tahansa paikan. Viikko sitten alkoi dokumenttisarja Pariisi – valon kaupunki, joka herätti samankaltaisia ajatuksia. Jatkuu tänään, täytyy katsoa.