Waltaria ja muuta

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Mika Waltarin syntymästä. Oma Waltarin lukemiseni alkoi siitä, että aloitin Sinuhen ja jätin kesken. Sitten löysin kirjan nimeltä Nuori Johannes, ja se imaisi. Kun tajusin, että se on vain hylätty luonnos Johannes Angelosta varten, piti lukea sekin. Suurista romaaneista puuttuu enää Mikael Karvajalka ja Valtakunnan salaisuus.

Ja tuli se Sinuhekin luetuksi. Palkitsee se lukijansa lopulta. Waltarin ei-historiallinen tuotanto ei jotenkin innosta. Helsinki-trilogian Isästä poikaan olen lukenut, samoin nuoruuden teoksen Suuri illusioni ja joitain pienoisromaaneja.

Nyt tulee mieleen, että Waltarin kirjat ovat kuin tv-sarja Rooma. Joka ei kestä katsoa yhtään ihmisen säälimättömyyttä tai julmuutta, sen ei kannata vaivautua, mutta jos jaksaa, niin lopulta katsoja/lukija palkitaan. Waltari vain ei leikittele kerronnallisilla konsteilla kuten sarjojen käsikirjoittajat.

* * *

Sain luetuksi Doris Lessingin Kultaisen muistikirjan. Vaikea kirja, ja ehdottomasti liian pitkä, mutta kannatti lukea. En tosin tiedä, mitä tästä miehen ja naisen suhteiden myllerryksestä ajattelisi.

* * *

Kuva näytteeksi siitä, että omatkin ajatukseni etenevät.

Mainokset

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: