Kohti

Olen lukenut Juha Itkosen kirjan Kohti. Hajonneen perheen ministeri-isä, salkunhoitajapoika ja maailmanparantajatytär koettavat löytää toisensa uudelleen Thaimaan tsunaminjälkeisiltä rannoilta.

Ensituntuma tekstiin oli, että ihan hyvä. Alatyyliä huomattavasti vähemmän kuin Jari Tervolla, mutta kerronta on hiukan raivokkaampaa kuin Kjell Westöllä.

Jään miettimään, ketä suomalaista poliitikkoa päähenkilö Ansas eniten muistuttaa. Ehdokkaita olisi, mutta jääkööt tässä käsittelemättä. Entä pääministeri, “Mauri”, jonka viestit alkavat “Sanon tämän ystävänä” mutta tarkoittavat muuta?

Loppua kohti mentäessä mieleen hiipii kiusallinen tunne, joka lopulta saa nimen: Kotikatu. Henkilöt ovat jotenkin niin kovin rikkinäisiä ja kuitenkin niin tavallisia, käyttäytymisensä niin ennalta-arvattavaa. Loppu ei sentään ole mikään kaiken tasoittava sovinto, mistä kirjoittajaa kiitän.

Viimeisen yllätyksen kirjailija säästää viimeiselle sivulle. Jää sellainen olo, että höh. Mutta lukekaa itse…

Ihan hyvä kirja.