Valokuvatorstai: Rumuus

Osallistumiseni Valokuvatorstaihin tulee tällä kertaa päivän myöhässä. Rumuus-aiheeseen löysin hyvän kuvan, vaikka se on kaksi vuotta vanha. Lappeenrannassa oli joskus hotelli nimeltä Saimaa. Se sijaitsi Saimaata kohti viettävässä rinteessä useassa kerroksessa. Hotellitoiminnan päätyttyä rakennus jäi tyhjilleen ja on nyt purettu. Kuva on purkutöiden alkua edeltävästä vaiheesta.

Se, mitä olin alun perin tänään perjantaina ajatellut kirjoittaa, sopii osittain rumuus-teeman alle. Useinhan ajatellaan, että hyvä on kaunista ja kaunis on hyvää. Rumuus taas…

Olen ihastunut YLE Teeman tapaan esittää dokumentteja kaikenlaisista aiheista maan ja taivaan väliltä. Monesti ajattelua kiihdyttää eniten kahden täysin erilaisen ohjelman katseleminen peräjälkeen. 10.7. esitettiin ensin BBC:n Elämän synty -dokumenttisarjan osa 1/5 ja heti perään keskusteluohjelma Krypta, jossa pastori Teemu Laajasalo ja filosofi-kirjailija Torsti Lehtinen keskustelivat aiheesta Saatana. Aiheilla ei näyttäisi olevan paljon tekemistä keskenään, mutta molemmissa ollaan kyllä perimmäisten kysymysten äärellä.

Elämän synty – mitä siitä ajatellaankin – edustaa tässä kauneutta, vaikka rumuuskin on koko ajan läsnä. Kuolemaa, kärsimystä, olemassaolon taistelua. Toisaalta kysymys pahan olemuksesta – miten sen sitten käsitämmekin – on lähempänä rumuutta kuin kauneutta. Kumpikin ohjelma pani ajattelemaan – mikä on mielestäni hyvän tv-ohjelman tärkeimpiä ominaisuuksia, oli sitten kysymyksessä fakta tai fiktio.

Teeman keskustelussa pidin Torsti Lehtisen rauhallisesta puhetavasta. Teemu Laajasaloa olen pitänyt aikaisemmin mediaseksikkäänä teologina, joka puhuu muodikkaista aiheista. Selvästi tämä luonnehdinta on epäoikeudenmukainen. Keskustelu oli hyvä ja nöyrä kummankin osapuolen taholta.

Teologisesti ajatellen on ilmeisesti niin, että ns. paha on koko ajan läsnä maailmassa, mutta myös jokaisen ihmisen sisällä. Kysymykset, kuten “Voiko Jumala olla kaikkivaltias, vaikka maailmassa on niin paljon kärsimystä?” – ns. teodikean ongelma – kuuluvat Lehtisen mielestä mysteerin alueelle, joka on ihmisjärjen ulottumattomissa. Hyvä teologia on runouden kaltaista, hän sanoo. Ei siis insinööritiedettä, Laajasalo jatkaa.

Lehtinen muistuttaa, että on myös mahdollista ajatella niin, että rajallinen aikaperspektiivimme estää näkemästä koko kuvaa. Esimerkki: näemme vilaukselta naamioituneen olennon viiltävän lapsen rintakehän auki. Koemme, että nyt tapahtuu jotain todella pahaa. Entäpä jos olemme vain vilkaisseet ohimennen ovelta? Mennään huoneen sisälle: huomaamme olevamme leikkaussalissa, jossa kirurgi valkoinen takki päällään ja kasvosuojus kasvoillaan suorittaa lapselle sydänleikkausta, toivottavasti pelastaen tämän hengen. Näennäinen paha muuttuukin hyväksi, rumuus kauneudeksi…

On se näinkin.