Valokuvatorstai: Muutos

Olen löytänyt blogin nimeltä Valokuvatorstai. Yritän antaa oman panokseni viikon haasteeseen tai “inspikseen”, joka on Muutos.

Minun elämässäni muutos näkyy jollakin tavalla puutarhanhoidon kautta. Pihalla tapahtuu koko ajan jotakin uutta; jokin kukka alkaa kukkia, jokin lakastua. Kun näet jotain kaunista, on syytä tarttua hetkeen ja ottaa siitä kuva. Kurjenkello, Campanula persicifolia ‘Alba’, on tällä hetkellä lähellä sydäntäni. Kukkakärpänenkin pääsi mukaan kuvaan. Kukat kukkivat aikansa ja kuihtuvat, mutta tulevat ensi kesänä takaisin. Kukkakärpänen ravitsee itsensä tänään tässä, mutta missä sekään lienee huomenna.

Elämässäni tapahtuu monenlaisia muutoksia, kuten kenellä tahansa. Annan tämän kuvan edustaa niitä kaikkia. Minulla on myös kuvantekijän taustaa. Siksi minua kiinnostaa kovasti värien käyttö ja niiden suhtautuminen toisiinsa. Harjaneilikat tuovat lisänsä kokonaisuuteen, samoin ruohosipuli etualalla oikealla.

Liitän päivän blogiin aiheen, josta alun perin olin ajatellut kirjoittaa. Kartutin suppeaa DVD-levyjen kokoelmaani elokuvalla Kuolleiden runoilijoiden seura (The Dead Poets Society, 1989). Peter Weirin ohjaama elokuva on niitä, jotka esitetään säännöllisiin välein televisiossa, ja sopii esittääkin.

Teos kertoo yksilöistä, jotka tulevat suureen ja kunnianarvoisaan pohjoisamerikkalaiseen sisäoppilaitokseen, ja opettajasta joka haluaa oppilaistaan ajattelevia ihmisiä, ja nimenomaan itsenäisesti ajattelevia. Näitä periaatteita koulu – ja sitä taloudellisesti tukevat oppilaiden vanhemmat – eivät hyväksy. Juoni lienee monille tuttu, joten ei siitä enempää.

Kuolleiden runoilijoiden seuran motto on Carpe diem – Seize the day – Tartu hetkeen. Tämän lienee oivaltanut myös kuvan kukkakärpänen. Samankaltainen oivallus voi olla myös monen kotipuutarhurin harrastuksen takana. Kasvit tarjoavat hetkiä, joihin tarttua.

Kuolleiden runoilijoiden seura on hyvä ja laadukas elokuva. Tarina etenee sujuvasti, rauhallisin kuvin ja sanoin kohti vääjäämätöntä käännettä ja ratkaisua. Ehkä tunnelmallisia syksyisiä maisemakuvia on turhan paljon, samoin musiikki on turhan alleviivaavasti mukana tärkeissä kohdissa. Onko tarkoituksena ollut kuvailla keväisten sielujen taivallusta aikuisten syksyisessä maailmassa? Tärkeintä, että elokuva saa katsojan ajattelemaan.